Varo

Pääsiäisenä 2017 meille sitten muutti pikkuinen koiranpentu, jota kutsumme nimellä Varo (virallinen nimi on Edvin).

Isona Varosta tulee perhoskoira.

Tässä muutamia kuvia:



Varon tullessa meillä oli vielä kesyrotta Nella ja kaksi lemmikkiä tutustui varovasti toisiinsa.



Käytös oli sangen koiranpentumaista...



Hohhoijaa, välillä on mukava vähän lösähtää.



Ja ihmetellä maailmaa uuden emännän sylistä.



Siis pitääkö minun pukea tällainen päälleni?



Siis i-han-ko totta? Voi ei!



Grrrr-rrrr. Olen hiiir-mui-nen peto!



En kerta kaikkiaan osaa päättää tuleeko minusta isona papillon vai phalène.



Hei, vauhtia nyt!



Joskus osaan ottaa rauhallisestikin.



Mitähän tuolla on?



Ihan totta, haluan tuonne!



Pieni jaloittelutauko automatkalla.



Liikennetarkastajan hommissa.



Mitähän tuo emäntä tahtoo?



Nyt mentiin!



Täältä tullaan!





Onko turkki hyvin?



Mitä ajattelet?



Tasaista laukkaa!

Lisää kuvia 15.10, kun Varo on 8 kk ikäinen









Nyt on minun vuoroni taluttaa! Olen jo iso poika!

Koirapuistossa

















Onnistuisikohan tämän arvokaan kepin piilottamaan niin etteivät muut löydä?





En ole oikein varma...







...kavereita olisi tuolla isojen puolella mutta emäntä sanoo että minä olen pieni...



























Joten saan ihmetellä täällä yksikseni...



Tulihan tänne lopulta seuraa! Nyt mentiin!



Olen varjoani nopeampi!

Aurinkoisena talvipäivänä 16.3.2018





















Sen verran kylmä ilma, että tarvitsin hienoa takkiani. Se on kyllä hiukan liian iso.





































Täällä on taas paljon nähtävää ja nuuskittavaa...





Kuten sorsia ojassa... Mitenkähän tuonne pääsisi?

















Jostain syystä emäntä väittää että koirakurini on koirankuria.













Ja että olen toisinaan hiukan itsepäinen.





Minäkö muka?

Aurinkoisena talvipäivänä 20.3.2018



Muutamaa päivää myöhemmin päästiin liikkelle ilman takkia...









Nyt pihalle oli tuotu jotain ihme tavaraa joka piti käydä katsastamassa.

























Ja nähtiin taas ne sorsatkin. Tällä kertaa ne saivat hiukan kyytiä. Kyllä nyt näin hurjaa koiraa pitää lähteä pakoon!









Vai eikö muka?

















Ja sitten löytyi kiintoisa keppi...









Tämä taisi olla hiukan noloa...













No, mitäpä pienistä, jatketaan tutkimuksia.









Kylläpä täällä tuulee!













Lenkin jälkeen onkin mukava hiukan lösähtää.